mietiskelyjä

oon tässä nyt muutaman päivän mietiskelly itsekseni että miten olla äiti ja nuori nainen saman aikaisesti? äiti joka pitää huolta omasta hyvinvoinnista ja tekee joskus myös niitä juttuja jotka ei liity lapseen, jotka on niitä ihan omia, eikä niihin muut pääse sisälle. mutta sitten vastapainoks leikkii lapsen kanssa, on sille läsnä.mutta mistä aikaa sille omalle ajalle? kun on kiinni siinä lapsessa ja kotona. helppoahan se ois viedä mummollaan yökylään, mulle itelle tulee ainaki semmonen että ite oon lapsen saanu ni sen myös itse hoidan. ja vaikka pääsiski joskus menemmään jonnekkin ilman lasta. kyllä mä silti mietin mitenköhän ne pärjää ja että onkohan saana valvottanu koko yön. mutta kyllä sitä kumminki jossain välissä iltaa soittelee mummolan suuntaa että onko kaikki ok. ja sit yleensä saanki mielenrauhan ja pystyn nauttimaan illasta. mutta miten määritetään hyvä äiti? entä mihin vedetään raja sille että käy liikaa baareissa, yms? jokainen se varmaan itse tietää ja määrittää.

ps. laitan lähipäivinä tänne kuvia!

sekalaisia höpötyksiä

huh. mikä loppuviikko! kauheesti tekemistä. tostaina oltiin auttamassa muutossa. kyllä siinä oli kantamista. meille annettiin vatsalihaspenkki! vähä kiva. toivottavasti musta ja saanastakin oli sielä apua. 
perjantaina sit oikeestaan käytiin kaupassa ja pelastusarmeijan kirppiksellä. löydettiin mun miehelle sieltä puku halvalla, tottakai. tuli siinä kotona pestyy pyykkiä ja ruokaa laitettua. ja mulle iski iso känkkäränkkä. kaikki vaan ärsytti.

 naapurit taas jäälleen keran mekasti pitkin yötä. se on vaan niin raivostuttava kuunnella. muutenki haluisin vaan muuttaa. tää ympäristö ja tää koko talo on ihan syvältä. ku eivaan jaksa joka viikko miettii että näkyykö tossa pihalla poliisiauto ja/tai ambulanssi. pienen lapsen kanssa tämmösessä talossa. vähän ku saana tosta kasvaa ja alkaa tajuumaan. ni se naapureiden huuto on varmaan aika pelottavaa.tämmönen pieni avautuminen tähän väliin. 

eilen oli mun isotädin 85 vuotis syntymäpäiväjuhlat. saana tietysti keskipisteenä. sylistä syliin. ja kaikki halus ottaa kuvia. hyvin saana siel jakso olla, kyl se sit oliki illalla väsyny. nukahti joskus 20.30 maissa ja ekan kerran herätti tänä aamuna puol 9 ja sit nukahti uudelleen, nukkuu edelleen ja kello lähenee 11 . tietää keltä on unen lahjat periny!  pitää laitta tänne kuva meidän prinsessasta. hieno mekko ja kaikki. 

mun laihdutus hommelli sujuu ihan mallikkaasti. siel muutossahan tuli tehtyä ja oon mä pari kertaa lenkillä käyny. lähinnä nyt oon kiinnitäny tässä huomiota mun ruokavalioon. sokerin oon karsinu minimiin ja lisäänyt kasvisten ja vihannesten määrää.  juonu vettä. se muuten toimii. on niin paljon energisempi ja pirteempi olo. jes!

eka kirjotus

tää blogi siis kertoo mun perheestä, siihen kuuluu aviomieheni ja tyttäreni, ja siitä mitä se elämä on meidän perheessä. ja mun liikunta haasteesta. olis siis tarkotus pudotta painoa  20 kiloa jouluun mennessä. saas nähdä miten mun käy. on kuitenki pieni lapsi ja koulu alkaa syksyllä. 

kauheeta ku ei tiedä mitä kirjottaisin, pää pursuu ideoita ja asioita mitä tänne kirjottaa... nyt viimein ku löysin sen miten saan tänne tätä tekstiä aikaseks.  nyt kun mieheni ja saana vielä(kin) nukkuu pääti alkaa kirjottaa tätä blogia. saana itkeny viimesen viikon hampaitaan. mut kyl se on tuottanu tulosta. 4 hammasta jo pilkottaa.  *äiti niin ylpeenä kertoo* saana siis viikon vajaa puol vuotta. ihana, aurinkoinen ja kovasti liikkelle lähdössä.

tosiaan päätin alkaa laiduttaa. nyt kun synnytyksestä on sen verran aikaa että kroppa on palutunut kunnolla.myös ihan itseni ja tulevaa elämää ajatellen. eihän se tervellistä ole näin suuri ylipaino. tavoitteena on siis saada parempi yleiskunto. pienin mutta varmoin askelin eteen päin!  

pompin taas asiasta toiseen, ihan tuttua mulle, pahoittelut jos ette pysy mun perässä. se on vaikeeta mullekki.